Soittolistat ovat pelastaneet suomalaisen radion. Joka väittää muuta on joko typerys tai valehtelija.
Olen noin puolentoista vuoden ajan aloittanut keskustelun radion soittolistoista noilla kahdella lauseella. Ne tuntuvat saavan aikaan vahvan ja tunnekylläisen reaktion erityisesti musiikkibisneksessä työskenteleviltä, musiikkiaan julkaisevilta, musiikkia rakastavilta tai yleisnegatiivisesti kaikkeen kaupalliseen suhtautuvilta henkilöiltä. Osan olen saanut ymmärtämään kantani, osaa en.
Kirjoitin ensimmäistä kertaa aiheesta loppuvuodesta 2011. Tuolloin radiolegenda Jake Nyman oli puolihumoristisesti kertonut olevansa sitä mieltä, että radioiden soittolistat pitäisi kieltää lailla. Lause sai osakseen paljon hyväksyntää, vaikka – kuten työkaverini Mika totesi – Jake Nymanin oma soittolista on pysynyt miltei samanlaisena jo yli kolme vuosikymmentä.
Huomioitavaa on, että puhun nyt kaupallisesta radiosta, siis siitä, jonka on lähtökohtaisesti tuotettava voittoa ollakseen olemassa. Verorahoilla kustannettu radio toimii hieman eri logiikalla, mutta perusasiat pitävät kutinsa silläkin puolella. Lisäksi on olemassa kanavia, joita tehdään muista syistä kuin tarpeesta ansaita rahaa. Harrastuksekseen saa tietysti tehdä mitä haluaa, ja on loistavaa, että tällaisiakin toimijoita on olemassa. Ne eivät kuitenkaan kuulu tähän keskusteluun.
Asiaan.
1. Radiokanavaa on vaikea saada taloudellisesti kannattavaksi, koska musiikin soittaminen ja työvoimakulut ovat kalliita. Myös Digitan tarjoama radioverkko on suht tyyris. Lisäksi radiomainonta on halpaa, ja hintojen tuntuva nostaminen on osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi hyvistä kuuntelijaluvuista huolimatta.
2. Suomalainen radio koki jo viime vuosituhannella samanlaisen rakennemuutoksen, jonka kourissa printtimedia on nyt. Tästä johtuen kanavia tehdään verrattain pienellä määrällä ihmisiä, usein niin, että mediamyyjiä on enemmän kuin sisällöntuottajia. Kaupallisilla radiokanavilla ei ole varaa suuriin toimituksiin – eikä usein tarvettakaan.
3. Radio tarvitsee tarpeeksi suuret kuuntelijaluvut, jotta mainokset tavoittaisivat yleisönsä. Lisäksi kuunteluaikojen tulee olla tarpeeksi pitkät. Ihmisille on tarjottava sitä mitä he haluavat, jotta he eivät käyttäisi kallista aikaansa johonkin muuhun.
4. Tällä hetkellä 4,6 miljoonaa suomalaista kuuntelee radiota viikottain ja 3,7 miljoonaa päivittäin. Hyvin rakennetuilla radiokanavilla menee myös taloudellisesti ihan mukavasti, mutta ala ei ole rahasampo kenellekään.
5. Siihen nähden, että radion perusraaka-aineet ovat musiikki ja uutiset, valtaosa ihmisistä ei omista elämäänsä kummallekaan. Radiota ei tehdä musadiggareille tai uutisvirroissa uiskenteleville entusiasteille. Ihmiset toki suhtautuvat intohimoisesti musiikkiin – rakastavat tiettyjä artisteja ja biisejä, kuuntelevat levyjä ja käyvät keikoilla – mutta he eivät ole diggariporukkaa.
6. Tai ovat. Osa on. Osa radion kuuntelijoista käy suosikkiartistinsa keikalla yli kymmenen kertaa vuodessa. He kuuntelevat artistihaastatteluita, osallistuvat kilpailuihin ja kommunikoivat toisten samanmielisten kanssa. Hekin kuuntelevat radiota, koska pitävät kanavan musiikkitarjonnasta. Musiikkia rakastava ihminen ei ole aina snobi tai marginaalimusiikkiin hurahtanut.
7. Toisin kuin hämmentävän moni musiikkiammattilainen väittää, radioissa soiva musiikki ei ole arvotonta sillä perusteella, että suuri osa ihmisistä pitää siitä.
8. Soittolistat rakennetaan musiikkitutkimuksen kautta. Osaava musiikkipäällikkö tuntee yleisönsä, osaa testata oikeat kappaleet, osaa ottaa soittoon oikeat, ja mikä tärkeintä, osaa rakentaa yhteen soivan kokonaisuuden tutkimuksen kautta hyviksi todetuista lauluista.
9. Soittolistan varsinainen hyväksyjä ei siis ole musiikkipäällikkö, vaan radiota kuuntelevat ihmiset. He eivät ole väärässä, koska he kerran kuuntelevat kanavia.
10. Soittolista ei ole itseisarvo. Sen voi tehdä surkeasti, kohtuullisen hyvin tai loistavasti. Tai siltä väliltä. Esimerkiksi huono skedulointi saattaa johtaa siihen, että ihmiset kokevat samojen kappaleiden soivan päivästä toiseen. Muutenkaan hyvää music mixiä ei tehdä vain latomalla parhaat kappaleet peräkkäin, vaan prosessi on huomattavasi monisyisempi.
11. Ihmiset eivät kyllästy radiossa soiviin kappaleisiin ollenkaan niin nopeasti kuin suuri osa musiikkialan ammattilaisista tai musiikin suurkuluttajista luulee. Musiikkia testataan jatkuvasti, ja burnia eli kappaleen puhkipalamista seurataan hyvin tarkasti. Stairway to Heaven ei pala loppuun koskaan. Ikinä. Tuntematon potilas liisi kuin albatrossi koko vuoden 2011. Rihannan Umbrellaa soitettiin tajuttoman paljon sen takia, että ihmiset yksinkertaisesti halusivat kuunnella sitä kuukausi toisensa perään. He eivät halunneet valita sen tilalle jotain huonompaa albumiraitaa.
12. Kuuntelijat eivät valita siitä, että radio soittaa heidän suosikkejaan. He valittavat (omasta mielestään) huonoista kappaleista ja kyllästymisestään. Niitä vastaan taisteleminen on musiikkipäällikön kovimpia haasteita.
13. Soittolistan laajuus määrittyy pitkälti soitettavan musiikin mukaan. Klassikkoradion lista voi olla laajempi kuin uusia hittejä pyörittävän. Tämä johtuu siitä, että hittiradion on moukaroitava uutuuksia kuuntelijoiden mieliin tiuhemmalla soitolla – klassikot taas ovat jo valmiiksi tuttuja eivätkä ne tarvitse samanlaista tehotuuttausta.
14. Radio ei ole ykkösmedia musadiggareille. Netti on siihen verrattuna aivan ylivertainen ja muuttuu uusien sovellusten ja innovaatioiden (esim. pandora.com, turntable.fm) ansiosta yhä paremmaksi. Radio on suunnattu niille ihmisille, jotka eivät halua tuhlata aikaansa musiikin etsimiseen tai muiden ihmisten suosituksiin. Suurin osa suomalaisista saa päivittäisen musiikkiannoksensa radiosta ja on tilanteeseen enemmän kuin tyytyväinen.
15. Soittolistat ovat mahdollistaneet nykyisen olotilan. Ilman niitä radio olisi näivettynyt pienen piirin temmellyskentäksi. Valtaosa ihmisistä kuuntelee radiota tehdessään jotain muuta: ajaessaan autoa, olleessaan töissä, puuhastellessaa kotona ja niin edelleen. Heillä ei ole halua syventyä yksittäisten musiikkitoimittajien suosikkibiiseihin. He tahtovat kuunnella omia suosikkejaan.
16. Soittolistaton radiokin voi toki tulla Suomessa toimeen. Radio Helsingillä on 99 000 kuuntelijaa viikossa, mikä on kelpo tulos. Samanlaisia kanavia ei kuitenkaan tähän maahan monta mahdu, ei ainakaan sellaisia, joiden omistaja ei ole Sanoma News Oy.
17. Jos radiokanavat ovat paskoja, se ei johdu niiden rakenteesta, puhuttiin sitten soittolistoista, aamuohjelmista, mainoksista, äänituotannoista tai persoonista. Se johtuu siitä, että tehtäviinsä palkatut ihmiset eivät osaa työtään.
18. Huonosti ohjelmoituja tai heikosti johdettuja radiokanavia on Suomessa koko ajan vähemmän. Jos 2000-luvun alussa Suomea kutsuttiin syystäkin alan kehitysmaaksi, nyt ollaan jo tilanteessa, jossa valtaosa tietää mitä tekee, ja miten.
19. Musiikkialalla paitsioon jääneiden artistien, yhtyeiden ja levy-yhtiöiden ei kannata haikailla ns. monipuolisempien radiokanavien perään. Monipuolisuutta voi vaatia lähinnä Yleltä.
20. Koko alan kannattaisi keskustella siitä, miten Suomeen luotaisiin taloudellisesti kannattavia pieniä kanavia, jotka ovat keskittyneet johonkin tiettyyn genreen, oli se sitten country, indie, punk tai polkka. Joitakin tällaisia pieniä kanavia Suomessa jo on väliaikaisilla luvilla, toivottavasti ne tulevat toimeen myös taloudellisesti.
Radio Chicken BBQ 
Kirjoittaja puhukoot nyt ihan vain omasta puolestaan. Yksi syy siihen, että olen käytännöllisesti katsoen lopettanut kapakoissa käymisen kokonaan, on se, että en halua kuunnella pakkosyötettynä MITÄÄN musiikkia, enkä varsinkaan loppuunsoitettuja rokkiklassikoita. Vaikka esim. Led Zeppelin onkin yksi monista suosikkijoukoistani, en koe mitään tarvetta koskaan kuunnella vapaaehtoisesti Stairwayta – kiitos ko. kappaleen kuoliaaksi soittamisen.
En muuten ole ainoa näin ajatteleva.
Mitä tulee kaupallisiin radioasemiin muuten, niin ne ovat suurin yksittäinen audioterroriväline modernissa yhteiskunnassa. Kun menen vaikkapa lähikauppaani, soi siellä joku näistä massakanavista ilman, että minulta on kysytty haluanko kuunnella juustoa ja yogurthia ostaessa mitään musiikkia. Pakkomusiikin soittaminen julkisissa tiloissa on sikälikin typerää, että enemmistö ei välttämättä edes huomaa, että kulloinkin kyseessä olevassa paikassa soitetaan mitään, ja ne jotka taasen eivät taustamusiikkia tarvitse, kärsivät audiosaasteesta.
Musiikin pakkosyöttö julkisissa tiloissa tulisi lopettaa siksikin, että ne, jotka eivät kestä hetkeäkään hiljaisuutta, voivat kyllä kuunnella musiikkia nappikuulokkeilla – kuten huomattava osa ihmisistä nykyään jo tekeekin.
Tämän kommentin tarkoitus ei ole väittää, että kaupallisten radioasemien soittama musiikki olisi ”huonoa”. Kaikesta löytyy ”huonoa” ja ”hyvää”, ja pidän suuresti joistakin ”massahiteistäkin”, mutta ihmisten tulisi saada itse päättää missä musiikkinsa nauttivat.
Sen sijaan ko. radiokanavien ”toimittajat”…minusta heidät voitaisiin irtisanoa ja keskittyä sitten soittamaan vain niitä – soittolistoja!
Kaikki tahdonvastaisesti julkisessa tilassa soitettava musiikki on ”roskamusiikkia” samassa merkityksessä, kuin sähköposteihin tulevat mainokset ovat nk. roskapostia.
Petri, hyvä pointti. Silti kannattaa huomata, että Classic Rock -kanavat ympäri maailman ovat testanneet Stairway to Heavenia yli 40 vuotta. Erään suomalaisen musiikkitutkimuksen mukaan pari vuotta sitten se taisi yhä olla parhaat tulokset saava kappale Queenin Bohemian Rhapsodyn kanssa.
Jotkut voivat olla kanssasi samaa mieltä, valtaosa kuitenkin pitää kappaleesta.
Musiikin pakkosyöttö taas lienee enemmän syöttäjän kuin radion ongelma. Jos ruokakauppias katsoo keskusradiossa soivan musiikin miellyttävän asiakkaitaan, hän soittaa sitä. Jos se ajaa ihmiset viereiseen kauppaan, radio kannattaa laittaa kiinni.
”Stairway to Heaven ei pala loppuun koskaan. Ikinä.”
Tämä kommentti herätti huvitusta. Ei ole sattumaa, että monen soitinliikkeen ”mustalla listalla” on nimenomaan tämä kappale. Sitä tapailevia on kuunneltu jo iät ja ajat, henkilökunnan hermoja koetellen. Alan suurin ongelma on siis ehdottomasti se, että soitetaan kappaleet kuoliaaksi asti. Ikään kuin maailmassa ei riittäisi muutakin musiikkia. Jopa samalta artistilta, OMG, ehkä jopa joltain toiselta albumilta!
Eli minkä takia kiertoja soittolistojen osalta ei voisi suunnitella huomattavasti nykyistä tahtia väljemmäksi? Eivätkö musiikkipäälliköt voisi testata vaikkapa viisi kertaa enemmän kappaleita kuin aikaisemmin? Monilla kaupallisilla kanavilla on aivan liian tiukat kierrot tällä hetkellä, mikä on suorastaan masentavaa kuunneltavaa. Eikä pelkästään musadiggarien mielestä, vaan maukkaperuskuuntelijankin.
En siis ole soittolistoja vastaan, mutta nykyisessä muodossaan ne vieroittavat entistä enemmän ihmisiä pois radioidensa ääreltä, ja saavat tarttumaan Spotifyn kaltaisiin musiikkiohjelmiin. Etenkin nuoret sukupolvet ovat siirtyneet tähän kuuntelumuotoon, ja trendi on nouseva radiokuuntelun kustannuksella. Jos tähän ei pystytä vastaamaan kuulijan odotusten mukaisesti, vaan härkäpäisesti pysytään vanhassa ja toistetaan soittolistojen ihanuuden mantraa, ei ole pelkästään typerys, vaan pysäyttää radioalan kehityksen.
Radioalalla on tapahtumassa suuria muutoksia. Tekniikan kehittyessä ihmiset odottavat entistä enemmän kustomoituja ratkaisuja, jotka postmodernin aikakautemme hengessä painottavat OMIA valintoja. Ihmiset haluavat löytää oman tyylinsä ja oman musiikkinsa.
Musiikkipäällikön työ ei ole kuitenkaan tuhoon tuomittu, vaan tulevaisuudessa siltä tullaan vaatimaan entistä enemmän. Musiikkipäälliköt voivat auttaa kuulijoitaan omien soittolistojensa löytämisessä: heille voi tuottaa valmiiksi listoja, joilla soivat uusimmat hitit. Tai tutkimusten perusteella suosituimmat. Tai keskittyä tiettyihin genreihin hevistä aina suomihitteihin. Tai sitten sekoituksia eri genreistä.
Kiireisen peruskuuntelijan kannalta on parasta tehdä räätälöidyistä ratkaisuista mahdollisimman helposti lähestyttäviä. Yksi klikkaus riittää, niin saat kuultavaksesi juuri sitä musiikkia, josta itse pitää. Ja jos aikaa riittää, kuulija voi tehdä ihan oman listansa Spotify-tyyliin. Tulevaisuus on kuulijansa kustomoitavissa olevissa soittolistoissa, joita siivittävät radiojuontajien hauskat/informatiiviset juonnot biisien välissä. Silloin yhdistyvät radiokanavien kaksi tärkeintä sisältöä: paras musiikkia ja parhaat juonnot.
Tulevaisuudessa voittajina selviytyvät ne radiokanavat, jotka tarjoavat sitä mitä kuulijat haluavat. Ja tulevaisuudessa he ovat paljon vaativampia kuin moni luulee/toivoo. Pelkillä tutkimuksilla ja valmiiksi pureskelluilla soittolistoilla ei enää pärjätä. Spotify-sukupolvet voitetaan puolellemme ainoastaan uusilla, rohkeilla ratkaisuilla.
Kenellä siis on rohkeutta tarttua kapulaan ensimmäisenä?
Loistava kommentti Kim. Me mietimme näitä asioita päivittäin ja meillä on tähän jo yksi tuotekin, LDR (Listener Driven Radio), joka on käytössä Iskelmässä ja Radio Cityssä. Sen avulla kuuntelijat äänestävät suosikkejaan soittoon jatkuvasti käynnissä olevien nettiäänestysten kautta. Esim. Cityn Kansan valintaan voi tutustua tästä: http://www.radiocity.fi/kansanvalinta
Tuo Stairway to Heaven -kommentti perustuu kymmenien musiikkitutkimusten tuloksiin Suomessa ja ulkomailla. Ajatuksena on, että jos se palaisi suuren yleisön korvissa loppuun, se olisi jo niin tehnyt. Omassa mielessäni vertaan sitä klassisen musiikin tunnetuimpiin teoksiin – joku on saattanut kyllästyä Sibeliuksen Finlandiaan, mutta niin vain se saa monille kyyneleen silmään vuosikymmenestä toiseen.
Suomalainen radio on kadottanut järjen täydellisesti sillä sitä ei voi enää avata laisinkaan.Avaapa mikä kanava tahansa niin siellä on 1-2 nauraa räkättävää nais henkilöä joiden puheissa ei ole päätä eikä häntää ja kolmanneksi sinne on haalittu joku puhevammainen homo.Päivästä päivään siellä on samat jutut ja 1-5 soitettavaa levyä jotka ovat Suvi Harjasniska ja Jesse Kukkoranta jolta kai on morsiankin lähtenyt. kun soitto on niin surullista.Radiosta ei kuule enää nykyään 50+ vuotiaille tarkoitettua musiikkia joten se on pidettävä kiinni.Musiikiksi tarkoitettu räminä on kai tarkoitettu nuorisolle mutta eihän ne kuuntele enää radiota kun ne nauhoittavat kuunneltavansa netistä joten soittolistojen toivojat ovat hyvin pieni osa suomen kansasta.Suomessa ei ole enää säveltäjiä eikä sanoittajia muita kuin yksi blondi.Juha Vainio kääntyilee haudassaan kun kuulee poikansa Ilen aikaansaannoksista musiikin saralla.
Ile Vainio ja Asko Kallonen tulisi viedä autiolle saarelle ja antaa heille molemmille kaksi kuivaa puukeppiä itsensä ilmentämiseen sillä
muuhun heistä ei enää ole sillä niin täydellisesti he ovat tuhonneet suomalaisen musiikin ja tuhoavat joka päivä lisää.Nämä suomalais
pölvästit vielä kuvittelevat olevansa eurooppalaisella tasolla musiikin sävellyksessä mutta tulos nähdään aina euroviisujen joko viimeiselllä tai toiseksi viimeisellä sijalla.Ylen johtajaksi valitaan aina henkilö joka ei edes tiedä mistä napista radio avataan ja suljetaan
sillä hänen tehtävänsä lieneekin kansan kuppaaminen rahasta.Maa on täynnä ”piisintekijöitä” mutta kuuntelijat puuttuu.Elämme maassa jossa on maailman tyhmin lukutaitoinen kansa.Muuten tämä radion asema ei olisi mahdollista.
Olen ollut aina sitä mieltä, että ihminen on luovimmillaan silloin, kun hän avautuu.
”Naishenkilö” on yhdyssana, eikä henkilön puhevammaisuudella ole yhteyttä tämän seksuaaliseen suuntautumiseen, mutta…
Olisiko herra Penttisellä esittää joku lista, josta kävisi ilmi tarkasti se, minkälaisesta musiikista tulisi missäkin iässä pitää?
No arvaan, että sellaista yleispätevää listaa ei ole, joten Penttinen hukkuu ajatuksinensa siihen enemmistömassaan, joka ei ikävuosien 15-20 jälkeen halua ottaa vastaan enää mitään uutta tai ”vierasta”, vaan ajattelee tuolloin pinnalla olleen – tai ko. iässä ”kolahtaneen” – musiikin edustavan parasta mahdollista viimeisten 500 vuoden aikana tehtyä, soitettua, sävellettyä ja tuotettua musiikkia.
Penttinen ei ole ajatuksinensa yksin, ja ihan varmaa on se, että 30 vuoden kuluttua tämän päivän keskivertoparikymppinen puhuu ihan samoin omasta ajastaan kuin Penttinen omista (populaarikulttuurin mittakaavassa) muinaisjäännesuosikeistaan.
Pidän toki itsekin edelleen vanhoista suosikeistani, mutta en jaksa niitä enää juurikaan kuunnella. Tunnen jo ne tekeleet, joten niiden jatkuva pyörittäminen olisi henkisesti näivettävää nysväämistä ja muutenkin lyhyen ihmiselon tuhlaamista. Uuteen tutustuminen pitää mielen virkeänä, eikä uuden äärellä tapahtuvalle oivallukselle löydy voittajaa. Sama koskee toki kauas menneisyyteen kurkistamisen suhteen.
Suosittelen myös kuuntelemaan musiikkia ihan vain korvilla negatiivisen ennakkoasenteen sijaan.
PS: Mikä se on se semmoinen ”eurooppalainen taso musiikin sävellyksessä”?
Päivitysilmoitus: Miten saat musiikkisi soimaan radioon | Radio Chicken BBQ
”Tämä johtuu siitä, että hittiradion on moukaroitava uutuuksia kuuntelijoiden mieliin tiuhemmalla soitolla”
Kun tätä peilaa koko kirjoitukseesi niin tulee jotenkin kehäpäätelmämäinen olo? On moukaroitava, jotta kuuntelija tunnistaa jotta kuuntelija tykkää.
Periaatteessa tekstisi lähtökohtainen oletus on oikein: ihmiset ovat valinneet musiikin radioon. Mutta mulla herää ainakin muna/kana-tyylisiä ajatuksia. En saa niitä tällä hetkellä kyllä ulos tarpeeksi kristallisina joten antaa olla 🙂
Olet Jussi oikeilla jäljillä muna/kana-vertauksesi kanssa. Peliä pelataan kehällä ja se on yksittäisen biisin kohdalla käynnissä jatkuvasti.
Käytännössä homma toimii niin, että kuuntelijan on tunnistettava kappale, jotta hän voi sanoa siitä mielipiteensä. Eli meidän on soitettava uutta biisiä ennen kuin laitamme sen musatutkimukseen. Tämä on aina riski, sillä jos valtaosa yleisöstä ei pidä kappaleesta, se toimii ulosheittäjänä joka kerta kun se soi.
Toisaalta, kun saamme biisistä positiiviset tulokset, sitä kelpaa soittaa. Mutta silloinkin meidän pitää tutkia sen burnia.
Lisäksi yleisö ei toimi yhtenä joukkona, vaan osa innostuu kappaleesta heti, osa hieman myöhemmin ja osa rutkasti myöhemmin. Eli samaan aikaan osa kuuntelijoista kyllästyy, osa alkaa vihata, osa sietää ja osa rakastua.
Mikä sitten johtuu mistäkin? Se vaihtelee. Joihinkin ihmisiin tehosoitto vaikuttaa positiivisesti, eli heidän aivonsa pestään. Joihinkin toistot vaikuttavat päinvastoin. Lisäksi pitää muistaa, että jotkut kuuntelevat yksittäistä kanalaa vartin päivässä, toiset yli kahdeksan tuntia. Oikealla rotaatiolla yritetään hakea tilannetta, jossa ei suosita kumpaakaan porukkaa.
Tämä on monisyinen ja sekava soppa, ja minä pidän siitä hyvin paljon.
Tuo uudempi blogauksesi oli muuten sopivan jalat maan pinnalle-palauttava. Tai siis sitä lukiessani tunsin syvästi, että en mä tuollaiseen peliin oikeasti sittenkään taida haluta. Ja kommenttisi siitä, että tällaisen välttämättömän halun feikkaaminen ei oikein onnistu kolahti syvästi.
Toisaalta on muistettava, että juuri NYT radioalalla tilanne on tällainen kuin se nyt on. Kymmenen vuoden päästä pelin säännöt ovat taas uudet. Ja game changeriksihän kannattaa aina pyrkiä – siihen ansiokkasti viittasitkin (esimerkkisi Queen)
Kun vielä jaksaisi muistaa, että radio ja joukkoviestinnän maailma ei ole yhtä kuin musiikkimaailma. Onneksi. Viime aikoina vain levymyynnin ehtyessä ja keikkamarkkinan myös ylibuukkaantuessa on itse kukin varmasti ajatellut panostavansa tekijänoikeustulojen haalimiseen. Siksi blogauksesi oli hyvä vaikkakin jäätävän masentava 🙂 Taidan itse kääntää kohta katseeni entistä vahvemmin apurahapelleilyn suuntaan.
Iso ongelma formaattiradiossa on, että Suomesta puuttuu se yksi formaatti kokonaan. Musiikkiradiota ei ole, vaan kaikilla asemilla hölöttää idiootit lukemassa iltapäivälehtiä.
Missä on Musiikkiradiot?
Niin, jostain nykyaikaan kuulumattomasta syystä on ajateltu, että pitää olla toimitettua aineistoa ja puhetta (käytännössä luetaan iltapäivälehtien juttuja). Miksi ihmeessä pitää? Jos voi olla YLE puhe (maan paras radioasema), niin miksi ei voi olla VAIN musiikkia soittavaa kanavaa, josta turhanpäiväiset juontajat on potkittu mäjelle.
Näitähän on ollut aika ajoin yrittelemässä, mutta onko toisaan niin ettei ”rotaatiokelloa ”voi tehdä ilman juontoja?
Puhdasta musiikkiradiota voisi tehdä, mutta toimilupaehdot vaikuttavat puheen määrään ja laatuun. En nyt muista ulkoa tämän kauden ehtoja, mutta saattoi olla niin, että esim. Novalla oli oltava primessa 30% puhetta. Meillä aikanaan Radio 957:ssa piti olla 15%, joka nyt tuli melkein väkisin, vaikka pidimmekin juonnot lyhyinä.
Itse olen herkutellut ajatuksella musiikkiradiosta, jossa olisi pelkkiä speedbreakeja (käytännössä 5-30 sek juontoja) ja paljon back-to-back-biisejä.
Ja jos mielestäsi esimerkiksi Anna Perho, Tuomas Enbuske, Kimmo Vehviläinen, Jussi Heikelä tai Juha Vuorinen ovat idiootteja, taidat olla älykkäämpi kuin kukaan muu.
En tiedä millä perusteella näitä paska artisteja ja niiden muusikkia nostetaan radiosoitoon
tai media nostaa joitain artisteja pintaan ja sopulilauma kuuntelee sitä jöötiä
jaska dikkaa chekkiä sen takia kun se on niin trendikästä ja jaska haluaa olla myös trendikäs
Vähän kuin euroviisuissa
70 kymppinen olavi virta Fani alkaa Dikaan Loordia
ihanko tosisaan se sitä tykää
Epäilen
Se osti sen levyn ainoastaan sen takia kun loordi on NYT Pinnala
Mites Lordin kävi viisujen jälkeen
Ostikko mummo vielä uuden euroviisu jälkeisen Loordin levyn
Ei
Suomessa on todella laadukaitakin bändejä joka muusikin ala lajissa
mutta nää Kielinaiset ymm ymm vaan porskutaa mediassa
-koska siitä tuli oikeesti laulaja- porttikielto studioon sanon minä
se aidosti aiheutaa jonkin verran katkeruutta ihmisissä jotka ei 15 vuoden yritämäläkään oo saanut radiosoitoo kun kerran
eikä kyse ole heidän muusikin tasosta vaan näiden radio kanavien muusikki valinoista
hajutota varmaa paskaa
radiota voi kuunella vain silloin kun imuroi
luojan kiitos on netti
joka kanava myös tuntematomille hyville orkesteille